Useimmat ihmiset hyväksyvät kaiken tiedemiehiltä kuulemansa ehdottomasti totena. Heille ei tule edes mieleen, että myös tiedemiehillä voi olla erilaisia filosofisia tai ideologisia ennakkoluuloja. Totuus asiassa on, että evolutionistiset tiedemiehet tyrkyttävät yleisölle omia ennakkoluulojaan ja filosofisia näkemyksiään tieteen valepuvussa. Vaikka he esimerkiksi tietävät sattumanvaraisten tapahtumien saavan aikaan vain epäsäännöllisyyttä ja sekasortoa, he silti väittävät, että sekä maailmankaikkeudessa että elävissä organismeissa havaittava suurenmoinen järjestys, suunnitelma ja muotoilu ovat syntyneet sattumasta.

Esimerkiksi biologi ymmärtää helposti, että proteiinimolekyylissä, elämän rakennuspalikassa, on niin käsittämätön harmonia, että ei ole juuri mitään todennäköisyyttä, että se olisi saattanut syntyä sattumasta. Siitä huolimatta hän väittää, että tällainen molekyyli tuli olevaksi maapallon alkuolosuhteissa miljardeja vuosia sitten sattumalta. Eikä hän lopeta tähän. Hän väittää myös epäröimättä, että ei vain yksi vaan miljoonia proteiineja syntyi sattumalta ja sitten liittyi uskomattomalla tavalla yhteen luodakseen ensimmäisen elävän solun. Lisäksi hän puolustaa näkemystään sokealla itsepäisyydellä. Tällainen henkilö on "evolutionistinen" tiedemies.

Jos sama tiedemies sattuisi löytämään kolme tiiliskiveä pinossa tasaisella tiellä, hän ei koskaan olettaisi, että tiilet ovat tulleet toistensa lähelle ja sitten kiivenneet toistensa päälle sattumasta. Ketä tahansa sellaisen väitteen esittäjää pidettäisiin mielenvikaisena.

Kuinka sitten on mahdollista, että ihmiset, jotka osaavat arvioida tavanomaisia tapahtumia rationaalisesti, voivat omaksua niin järjenvastaisen asenteen, kun on kyse heidän oman olemassaolonsa ajattelemisesta?

Ei ole mahdollista väittää, että sellainen asenne omaksutaan tieteen nimissä: tieteellinen lähestymistapa vaatii molempien vaihtoehtojen ottamista huomioon aina, kun on kaksi yhtä mahdollista tiettyä seikkaa koskevaa vaihtoehtoa. Ja jos yhden vaihtoehdon todennäköisyys on paljon pienempi - jos se on esimerkiksi vain yhden prosentin suuruinen, on rationaalista ja tieteellistä pitää pätevänä toista vaihtoehtoa, jonka todennäköisyys on 99 prosenttia.

Jatkakaamme tämä tieteellinen perusta mielessämme. Voidaan esittää kaksi näkemystä siitä, miten elävät olennot saivat alkunsa maapallolla. Ensimmäisen näkemyksen mukaan Jumala loi kaikki elävät olennot niiden nykyisissä monimutkaisissa rakenteissaan. Toisen näkemyksen mukaan elämä muodostui sattumanvaraisista yhteensattumista. Jälkimmäinen näkemys on evoluutioteorian väite.

Kun tarkastelemme tieteellistä, esimerkiksi molekyylibiologista tietoa, näemme, ettei ole mitään mahdollisuutta että yksittäinen elävä solu - tai edes yksi solun miljoonista proteiineista - olisi voinut tulla olevaksi sattumasta, niin kuin evolutionistit väittävät. Kuten valaisemme seuraavissa kappaleissa, myös todennäköisyyslaskelmat vahvistavat tämän moninkertaisesti. Siten evolutionistisella näkemyksellä elävien olentojen ilmaantumisesta on todennäköisyys nolla.

Tämä merkitsee sitä, että ensimmäisellä näkemyksellä on "sadan prosentin todennäköisyys" olla totta. Elämä on siis tietoisesti saatettu alkuun. Toisin sanoen se luotiin. Kaikki elävät olennot on tehnyt oleviksi suunnittelunsa kautta voimaltaan, viisaudeltaan ja tiedoltaan korkea Luoja. Tässä tosiasiassa ei ole kyse vain vakaumuksen asiasta; se on normaali johtopäätös, johon viisaus, logiikka ja tiede johtavat.

Näissä olosuhteissa "evolutionistisen" tiedemiehemme pitäisi luopua väitteestään ja pitäytyä sekä ilmeisiin että todistettuihin tosiasioihin. Muu ratkaisu osoittaa, että hän ei ole todellinen tiedemies vaan valmis uhraamaan tieteen filosofialle, ideologialle ja dogmalle.

"Tiedemiehemme" viha, itsepintaisuus ja ennakkoluulot lisääntyvät aina, kun hän joutuu vastakkain todellisuuden kanssa. Hänen asenteensa voi selittää yhdellä sanalla: "usko". Se on kuitenkin sokeaa, ennakkoluuloista uskoa, sillä mikään muu ei voi selittää piittaamattomuutta kaikista tosiasioista eikä elinikäistä omistautumista järjettömälle, mielikuvituksen kehittelemälle rakennelmalle.

Sokea materialismi

Tarkastelemamme usko on materialistinen filosofia, joka väittää, että aine on ollut olemassa ikuisesti ja että ei ole mitään muuta kuin aine. Evoluutioteoria on tämän materialistisen filosofian niin sanottu "tieteellinen perusta", ja teoriaa puolustetaan sokeasti tämän filosofian tukemiseksi. Kun tiede kumoaa evoluutioväitteet - ja juuri tämä on 1900-luvun lopussa saavutettu - sitä pyritään vääristämään ja saattamaan asemaan, jossa se tukee evoluutiota materialismin hengissä pitämisen tarkoituksessa.

Huomattavan turkkilaisen evoluutiobiologin sanat ovat hyvä esimerkki, joka auttaa näkemään sen sekavan arvioinnin ja mielivaltaisuuden, johon tämä sokea omistautuminen johtaa. Tämä tiedemies käsittelee seuraavasti sen todennäköisyyttä, että Cytochrome-C, yksi elämälle tärkeimmistä entsyymeistä muodostuu sattumanvaraisesti:

Cytochrome-C-sarjan muodostumisen todennäköisyys on yhtä suuri kuin nolla. Siten jos elämä vaatii tietyn sarjan, sillä voi sanoa olevan todennäköisyys toteutua kerran koko maailmankaikkeudessa. Muussa tapauksessa joidenkin meidän määrittelymme ulkopuolella olevien metafyysisten voimien pitäisi toimia tässä muodostumisessa. Jälkimmäisen vaihtoehdon hyväksyminen ei vastaa tieteen tavoitteita. Siksi on tarkasteltava ensimmäistä hypoteesia.2

Tämä tiedemies pitää luomisen hyväksymistä "tieteellisempänä" hyväksyä mahdollisuus, jonka todennäköisyys on nolla. Tieteen sääntöjen mukaan kuitenkin tilanteessa, jossa kahdesta tapahtumaa selittävästä vaihtoehdosta toisen todennäköisyys on nolla, jäljelle jäävää vaihtoehtoa on pidettävä oikeana. Silti dogmaattinen materialistinen lähestymistapa kieltäytyy hyväksymästä ylivoimaista Luojaa. Tämä kieltäminen ajaa tämän tiedemiehen - ja monet muut, jotka uskovat samaan materialistiseen dogmaan - hyväksymään täysin järjenvastaisia väitteitä.

Richard Dawkins, busy with propagating evolution

Näihin tiedemiehiin uskovat ja luottavat ihmiset lumoutuvat ja sokeutuvat samasta materialistisesta taiasta ja omaksuvat saman järjettömän ajattelutavan lukiessaan heidän kirjojaan ja artikkelejaan. Tämä dogmaattinen materialistinen näkökanta on syynä siihen, että monet huomattavat tiedeyhteisön jäsenet ovat ateisteja. Ne, jotka vapautuvat tämän lumouksen orjuudesta ja ajattelevat avoimella mielellä, eivät epäröi hyväksyä Luojan olemassaoloa. Amerikkalainen biokemisti, tohtori Michael J. Behe, yksi niistä huomattavista tiedemiehistä, jotka tukevat viime aikoina hyväksyntää saanutta "älykkään suunnittelun" teoriaa, kuvaa elävien organismien "suunnitteluun" tai "luomiseen" uskomisesta kieltäytyviä tiedemiehiä seuraavasti:

Neljän viime vuosikymmenen aikana moderni biokemia on paljastanut solun salaisuudet. Se on vaatinut kymmenien tuhansien ihmisten omistautumista elämänsä parhaiksi päiviksi yksitoikkoiseen työhön laboratorioissa. Tulos näistä kumulatiivisista yrityksistä tutkia solua - tutkia elämää molekyylitasolla - on äänekäs, selkeä, läpitunkeva tuki "suunnitelmalle". Tulos on niin yksiselitteinen ja merkittävä, että se on arvioitava yhdeksi tieteen historian suurimmista saavutuksista. Sen sijaan tietoa solun äärimmäisestä monimutkaisuudesta ympäröi outo, hämmentynyt hiljaisuus. Miksi tiedeyhteisö ei ota ahnaasti vastaan hämmästyttävää löytöään? Miksi havaintoa suunnitelmasta käsitellään älyllisin hansikkain? Pulma on siinä, että kun norsun toinen puoli nimetään älykkääksi suunnitelmaksi, toinen on nimettävä Jumalaksi.3

Tässä kiusallisessa tilanteessa ovat ne evolutionistiset materialistiset tiedemiehet, joita näkee televisiossa ja lehdistössä ja joiden kirjoja ehkä luette. Kaikki heidän tekemänsä tieteellinen tutkimus todistaa heille Jumalan olemassaoloa. Heidän sisäistämänsä dogmaattinen materialistinen koulutus on kuitenkin tehnyt heidät niin vastaanottamattomiksi ja sokeiksi, että he pysyvät yhä kiistämisessään.

Ihmiset, jotka vakaasti jättävät huomiotta selvät merkit ja todisteet Jumalasta, tulevat täydellisen vastaanottamattomiksi. Vastaanottamattomuuden aiheuttaman tietämättömyyden ja itseluottamuksen vankeina he voivat alkaa tukea jopa mielettömyyttä hyveenä. Hyvä esimerkki on evolutionisti Richard Dawkinsin vaatimus, että kristityt eivät saa olettaa nähneensä ihmettä, vaikka Neitsyt Marian patsas vilkuttaisi heille. Dawkinsin mukaan "ehkä kaikki patsaan käden atomit vain olisivat sattuneet liikahtamaan samaan suuntaan - mikä on tietenkin hyvin epätodennäköistä mutta mahdollista." 4

Epäuskoisen asennoitumistapa on ollut olemassa kautta historian. Koraanissa sitä kuvaillaan seuraavasti:

Vaikka lähettäisimme heille enkeleitä ja kuolleet puhuisivat heille ja kokoaisimme kaiken heidän silmiensä eteen, heistä ei tule uskovia, ellei se ole Jumalan suunnitelma. Mutta useimmat heistä eivät piittaa (totuudesta). (Surat al-Anaam, 111)

Kuten tämä säe tekee selväksi, evolutionistien dogmaattinen ajattelu ei ole mikään heidän alkuperäinen keksintönsä eikä se ole vain heille ominainen ajattelutapa. Itse asiassa evolutionistinen tiedemies ei pidä yllä modernia tieteellistä ajattelua vaan tietämättömyyttä, joka on pitänyt pintansa sivistymättömistä pakanayhteisöistä alkaen.

Sama asennoitumistapa määritellään toisessa Koraanin säkeessä:

Vaikka avaisimme heille portin taivaaseen ja he saisivat jatkaa (koko päivän) nousuaan sinne, he sanoisivat: "Silmämme on sumennettu. Ei, meidät on lumottu taikuudella." (Surat Al-Hijr, 14-15)

Joukkojen evolutionistinen indoktrinaatio

Kuten edellä lainatut säkeet osoittavat, yksi syy siihen, että ihmiset eivät näe olemassaolonsa tosiasioita, on eräänlainen järkeilyn estävä "taikavoima". Sama lumous on evoluutioteorian maailmanlaajuisen hyväksymisen takana. Lumouksella tarkoitan indoktrinaation aikaansaamaa tilaa. Ihmiset altistuvat niin voimakkaalle evoluutioteorian oikeellisuutta koskevalle indoktrinaatiolle, että he eivät usein edes huomaa sen vääristymiä.

Tämä indoktrinaatio vaikuttaa aivoihin negatiivisesti ja vammauttaa arviointikykyä. Jatkuvan indoktrinaation vaikutuksesta aivot lopulta alkavat havaita todellisuuden sellaisena, kuin indoktrinaatiossa on esitetty eikä sellaisena kuin se on. Tämän ilmiön voi todeta myös toisissa tapauksissa. Esimerkiksi jos joku hypnotisoidaan ja indoktrinoidaan uskomaan, että sänky, jossa hän makaa, on auto, hän havaitsee sängyn autona hypnoosi-istunnon jälkeen. Hän pitää asiaa täysin loogisena ja rationaalisena, koska hän todella näkee asian niin eikä epäile lainkaan, ettei hän olisi oikeassa. Tällaiset indoktrinaation mekanismin tehokkuuden ja voiman osoittavat esimerkit ovat tieteellisiä tosiasioita, jotka on todennettu lukemattomissa tieteellisessä kirjallisuudessa raportoiduissa, psykologian ja psykiatrian oppikirjojen vakioainekseen kuuluvissa kokeissa.

Evoluutioteoria ja siihen nojautuva materialistinen maailmankatsomus tyrkytetään joukoille tällaisten indoktrinaation menetelmien avulla. Evoluutioindoktrinaation tiedotusvälineissä, akateemisissa lähteissä ja tieteellisellä kentällä jatkuvasti kohtaavat ihmiset eivät onnistu huomaamaan, että tämän teorian hyväksyminen on itse asiassa ristiriidassa järjen perustavimpien periaatteiden kanssa. Sama indoktrinaatio saa valtaansa myös tiedemiehet. Nuoret tieteellistä uraansa aloittelevat omaksuvat ajan kuluessa yhä vahvemmin materialistisen maailmankatsomuksen. Tämän taikavoiman lumoamina monet evolutionistiset tiedemiehet etsivät yhä tieteellistä vahvistusta 1800-luvun irrationaalisille ja vanhentuneille evolutionistisille väitteille, jotka on kauan sitten kumottu tieteellisillä todisteilla.

On myös lisämekanismeja, jotka pakottavat tiedemiehet evolutionisteiksi ja materialisteiksi. Länsimaissa tiedemiehen on noudatettava tiettyjä standardeja edetäkseen urallaan, saadakseen akateemista tunnustusta tai saadakseen artikkelejaan julkaistuiksi tieteellisissä lehdissä. Evoluution mutkaton hyväksyminen on ensimmäinen kriteeri. Tämä järjestelmä ajaa tiedemiehet omistamaan koko elämänsä ja tieteellisen uransa dogmaattisen uskon hyväksi. Amerikkalainen molekyylibiologi Jonathan Wells viittaa näihin painostusmekanismeihin vuonna 2000 julkaistussa kirjassaan Icons of Evolution (Evoluution ikoneja).

…Dogmaattiset darwinilaiset aloittavat suostuttelemalla kapeaan todistusaineiston tulkintaan ja julistamalla tämän ainoaksi tavaksi tehdä tiedettä. Sitten kritisoijat leimataan epätieteellisiksi; heidän artikkelinsa torjutaan valtavirran lehdistä, joiden toimituskuntaa hallitsevat dogmatistit; kritisoijilta kielletään valtiovallan rahallinen tuki, kun apurahapyynnöt lähetetään dogmatisteille niin sanottuun vertaisarviointiin, ja lopulta kritisoijat ajetaan kokonaan ulos tiedeyhteisöstä. Tässä prosessissa darwinilaisen näkemyksen vastaiset todisteet yksinkertaisesti katoavat, niin kuin todistajat väkijoukon edessä. Tai todisteet haudataan erikoisjulkaisuihin, joista vain asialle omistautunut tutkija voi löytää ne. Kun kritisoijat on vaiennettu ja vastatodisteet on haudattu, dogmatistit julistavat, että teoriasta käydyssä tieteellisessä keskustelussa ei ole esitetty mitään todisteita sitä vastaan.5

Tällainen todellisuus vallitsee sen vakuutuksen takana, että "tieteen maailma hyväksyy yhä evoluutioteorian". Evoluutiota ei pidetä hengissä siksi, että sillä olisi tieteellistä arvoa, vaan koska se on ideologinen velvollisuus. Vain hyvin harvat tästä tietoiset tiedemiehet uskaltavat huomauttaa, että keisarilla ei ole vaatteita laisinkaan.

Jatkossa tämä kirja käsittelee evoluution vastaisia modernin tieteen löytöjä, jotka evolutionistit ovat jättäneet huomiotta tai jotka on haudattu erityisjulkaisuihin ja jotka tarjoavat selkeitä todisteita Jumalan olemassaolosta. Lukija voi todeta, että evoluutioteoria on itse asiassa petos - petos, joka on joka osaltaan ristiriidassa tieteen kanssa mutta jota pidetään yllä luomisen totuuden verhoamisen tarkoituksessa. Voi toivoa, että lukija herää sen lumouksen vallasta, joka sokeuttaa ihmisten mielet ja tuhoaa heidän arviointikykynsä, ja että hän alkaa ajatella vakavasti tässä kirjassa käsiteltyjä asioita.

Jos hän pääsee eroon tästä lumouksesta ja ajattelee selkeästi, vapaasti ja ilman ennakkoluuloja, hän löytää pian kristallinkirkkaan totuuden. Myös modernin tieteen kaikilta osiltaan osoittama väistämätön totuus on, että elävät organismit eivät tulleet oleviksi sattuman vaan luomisen tuloksena. Ihminen näkee helposti luomisen totuuden, kun hän pohtii, kuinka hän itse on olemassa, kuinka hän on tullut olevaksi pisarasta vettä ja kuinka täydellinen mikä tahansa elävä olento on.